Top
Nainen kävelee matalan joen yli Chattahoocheessa.

Chattahoocheen kansallismetsä sijaitsee Georgian osavaltion pohjoisosassa ja peittää lähes koko koillisnurkan Atlantan yläpuolelta. Atlantasta ajoa kertyy suurin piirtein tunnin verran. Chattahoocheen alue on sen verran laaja, että sen alle mahtuu muutama pikkukaupunkikin, kuten Clayton ja Blairsville, joten ruuastakaan ei tule pulaa, jos päädyt viettämään pidemmän aikaa metsissä samoillen. Sen lisäksi että Chattahoochee on itsessään kansallismetsä, sen sisällä on myös erikseen merkattuja osavaltiopuistoja, kuten Vogel State Park, ja muita luonnonpuistoja, joiden alueilta löytyy yleensä ne parhaimmat polut.

Metsäisä (olisiko kansallismetsä jotain muuta sitten?) alue kulkee vuoristoisessa maastossa, ja metsän teistä useampi kuuluu luokkaan ”scenic road” eli näkymiltään upeita, tai muuten mielenkiintoisia, reittejä. Erityisesti kuitenkin suosittelen tietä Hwy 52, joka kulkee vuoriston reunamilla, ja jonka varsinaisilta näköalapaikoilta on upeat näkymät puistoon.

Nainen kävelee Chattahoocheen metsäpolulla.

Leiriytyminen

Itse kansallismetsissä auton saa leiriyttää mihin vaan, kunhan sitä ei ole erikseen kielletty. Tarkoittaen että kaupungeissa ja usein myös osavaltiopuistoissa on rajoituksia. Päätieltä kannattaa vetää aina vähän sivuun, jotta saa hieman tilaa ja rauhaa ympärilleen. Jos haluaa löytää erityisen hyvän paikan, kannattaa käydä etukäteen tutkimassa nettisivuja ja sovelluksia, jonne porukka käy kirjaamassa löytämiään hyviä spotteja. Alueen Walmartitkaan ei petä, vaan esimerkiksi Travelers Restin Walmart tarjoili meille hohtavan oranssin auringonlaskun vuoristoa vasten.

Jos taas on kiinnostunut telttailemaan, leirintäalueita, niin primitiivisiä kuin varusteltujakin, on ripoteltu ympäri Chattahoocheea. Useimmat primitiiviset, tarkoittaen lähinnä tasaista aluetta, jonne on laitettu nuotiopaikka, ovat maksuttomia. Jos paikalle tuodaan vessa, niin maksua ruvetaan monesti keräämään. Tällaisiin paikkoihin ei yleensä saa tehtyä varauksia vaan homma toimii ”first come, first serve”-systeemillä, eli se joka saapuu ensin, saa itselleen paikan. Myös leirintäalueille on useita nettisivuja, joille retkeilijät voivat käydä kirjoittamassa mietteensä. Yksi näistä on Campedium, josta näkee kätevästi myös monien paikkojen maksullisuuden.

Chattahoochee national forest maisema.

Swallow Creek ja vesiputoukset

Chattahoochee, kuten Georgian ja Tennesseen tämä nurkka muutenkin, on tunnettu sen vesiputouksistaan. Swallow Creek Wildlife Management Arean paras patikka ja parhaimmat vesiputoukset löytyvät High Shoals Creekistä. Patikalle osuu kaksi vesiputousta High Shoals Falls ja Blue Hole Falls, vaikka täytyy myöntää että joko pienempi Blue Hole Falls meni minulta ihan ohi tai en vaan muista sitä. Ainakaan siitä ei ole yhtään kuvaa tallentunut, joten voisin veikata että olemme onnistuneet sen ohittamaan. High Shoals Fallsia pääsee ihastelemaan tasanteelta tai voi käydä kastamassa itsensä sen alla olevaan lähteeseen. Varoituksen sana kuitenkin lähteiden vesistä: aivan jääkylmää kesähelteilläkin. Jos pakkasit teltan mukaan, patikkapolun varrella on muutama paikka, jotka voivat olla aika kivoja kohtia yöpyä.

Navigaattorin kanssa ajaessa kannattaa olla tarkkana, sillä meidät, ja ”yksityinen alue, navigaattori ohjasi sinut väärään paikkaan”-kylteistä päätellen moni muukin, ohjattiin hämyisälle mökkialueelle, Moody Hollow-tielle, joka sijaitsee vesiputousten takana eikä patikkapolun päädyssä. Kartasta kun katsoo, niin onhan tämä tie tietysti lähempänä putouksia linnuntietä, mutta päästäksesi polulle, haluat ajaa Indian Grave Gap Rdille ja toinen minkä haluat tehdä, on ajaa tämä tie ylös asti parkkipaikalle. Teimme itse sen virheen, että jätimme auton tien alkupäähän, koska joki kulkee siellä ohuesti tien päältä, emmekä uskaltaneet ajaa siitä yli. Olen myöhemmin lukenut että tavallisellakin autolla pääsee kyllä joen läpi. Tämän jälkeen kipusimme vuoren rinnettä seuraavan tunnin ja olimme ihan poikki ja hyttysten syömä ennen kuin pääsimme edes varsinaiselle patikkapolulle. Saimme kyllä kyytitarjouksia muutamaan otteeseen kivutessamme, mutta tietämättöminä matkan pituudesta kieltäydyimme kohteliaasti. Ylhäällä parkkipaikkoja on kuitenkin aika vähän, joten jos paikan saat, tee parkkeeraus mahdollisimman tiiviisti. Muuten auton voi jättää tien varteen.

Nainen katsoo vesiputousta Georgiassa.

Popcorn Overlook

Tien 52 lisäksi yksi Chattahoocheen parhaista näkymistä löytyy tien 76 varrelta. Popcorn Overlook katsoo koillisen, Pohjois-Carolinan suuntaan. Metsäisä vuorimaisema avautuu näköalapaikalta komeasti. Tien levikkeellä on myös pari picnicpöytää, joten tämä on täydellinen välipalapysäkki.

+ Caesars Head State Park

Koska Chattahoochee rajoittuu Georgiaan, mutta metsä ei lopu kuin seinään rajalla, jatkuu upeat näkymät ja reitit vielä Etelä-Carolinan puolella. Pohjois- ja Etelä-Carolinan rajalla sijaitsee Mountain Bridge Wilderness Area ja sen alueella Caesers Head State Park. Täällä olisi tarjolla pidempiäkin patikkareittejä yöpymispaikkoineen, mutta myös päiväretkeilijälle riittää nähtävää. Puiston nimikkopolku lähtee suoraan parkkipaikalta ja päätyy parinkymmenen metrin jälkeen näköalapaikalle. Toinen puiston parhaimmistoa on 6 kilometrin edestakainen reitti, joka vie metsän läpi vesiputousnäköalatasanteelle.

Muut vesiputoukset

Koska Chattahoochee on vesiputousten luvattua maata, kaikille emme ole mekään vielä ehtineet. Vielä jää uupumaan muun muassa kivan, parin kilometrin reitin päädyssä DeSoto Falls, lähes tien vieressä sijaitseva Helton Creek ja toisaalla Anna Ruby Falls. Hieman pidemmällä reitillä, 3 kilometrin loopilla, sijatsee Amicalola Falls ja muutama muukin vesiputous.

Nainen kävelee metsätiellä Chattahoocheessa.

Kun ensimmäisen kerran lähdin tien päälle kymmenen vuotta sitten, ei sen jälkeen näiltä teiltä olekaan malttanut pysyä kovinkaan kauan pois. Ja nyt, autan teitä saamaan Yhdysvaltojen reissustanne maksimaalisen huvin.

kirjoita kommentti