Itärannikon eteläosissa ajeleva saattaa joutua tekemään aikataulullisen päätöksen kummassa historiallisessa kaupungissa pääsee vierailemaan. Näiden kahden kaupungin välillä on noin 2 tuntia ajomatkaa, ja molemmissa riittää historiaa, mutta ovat silti vivahteiltaan erilaisia.
Olen joskus kuullut sanottavan että Charleston on ruokailua varten ja Savannah juomia ja iltahulinoita varten, mutta en kyllä tiedä, molemmista löytyy hyviä molempia. Tienvarsiparkkipaikkojen vähyys on toinen yhdistävä tekijä. Kummastakin löytyy kuitenkin maksullisia parkkihalleja, joista osa sijaitsee aivan keskustassa ja maksavat noin dollarin tunnilta.
Savannah
Savannahin matkailuorientoitunein alue on historiallinen keskusta, joka rajoittuu Savannah jokeen. Joen edustalla on useampia tärkeitä, historiallisia rakennuksia, kuten puuvillan markkinapaikka, Cotton Exchange sekä pikkupuistoja patsaineen. Savannahista on jäänyt mieleen voimakkaimpana punatiilirakennukset, espanjansammaliset puut sekä asuinalueen viktoriaaniset puutalot. Kirjallisuusfanit saattavat tunnistaa nimen Flanery O’Connor. Hänen kotinsa sijaitsee aikalailla keskellä historiallista aluetta. Toinen tunnettu, tai oikeastaan varmasti tunnetumpi, henkilö jolla on kytköksiä kaupunkiin, on Forrest Gump. Elokuvassaan Tom Hanks istuu suklaarasiansa kanssa odottamassa bussia penkillä, joka sijaitsee Chippewa Squaren edessä. Harmillisesti penkkiä ei kuitenkaan ole olemassa, vaan se oli kuvausrekvisiittaa, joka on sittemmin siirretty Savannah History Museumiin. Savannahissa on myös yksi Yhdysvaltojen komeimmista kirkoista, Cathedral of St. John the Baptist sekä yhtä komea suihkulähde Forsyth Parkissa.
Jos lähtee Savannahin ulkopuolelle ajelemaan, kannattaa käydä vähintään kuuluisan Wormsloe Historic Siten porteilla, vaikka ei sisään menisikään; puiden reunustama ajotie on kaunista katseltavaa.
Savannahin visitor centeristä voi hankkia parkkipassin ($15/24h), jolla voi parkkeerata tien varsille ja tiettyihin parkkihalleihin ilmaiseksi.
Charleston
Charlestonin tärkein alue matkailijoille on niemen kärki, jota ympäröi molemmilla puolilla joki ja aivan kärjessä meri. Mieleeni on piirtynyt mielikuva siitä, että Charlestonin keskusta oli amerikkalaisempi kuin Savannahin. En osaa kuitenkaan sanoa, mistä tämä tunne tuli.
Aivan kärjessä Battery Streetin varrella on kauniita viktoriaanisia taloa sekä kaunis, pitkä puisto, jonka läpi kannattaa käveleskellä. Kävelyä voi jatkaa merivallin päällä promenadia pitkin taloja ihastellen. Ihastuttavinta Charlestonissa on sen Rainbow Row, 83 E Bay St, kadunpätkä, jolla jokainen talo on maalattu eriväriseksi. Vaikka ei museokiertäjä olisikaan Old Slave Mart Museum voi osoittautua mielenkiintoiseksi, sillä se on toiminut aikoinaan orjamarkkinapaikkana. Jopa 40% Yhdysvaltoihin saapuvista orjista tuli maahan Charlestonin kautta, joten tällä paikalla on iso historiallinen merkitys. Itse museossa riittää luettavaa, ei niinkään tavaroita katseltavaksi. Historiaa löytää lisää, jos lähtee veneretkelle Fort Sumterin saarelle, sillä täällä ammuttiin sisällissodan ensimmäiset laukaukset. Sotahistoriasta kiinnostuneen kannattaa käydä myös toisella puolella jokea katsomassa USS Clamagorea. Täältä voi myös napata venekyydin sinne Fort Sumterille.
Charlestonin markkinahallit kannattaa ehdottomasti käydä kulkemassa läpi, sillä sieltä saa bongattua paikallisia erikoisuuksia. Ei niinkään paikallinen erikoisuus, mutta paikallinen kuitenkin, oli juomani lemonade, jota maistoin ensimmäistä kertaa. En tiedä miten tämä maan tapa oli päässyt livahtamaan minulta ohi aikaisemmin. Paikallisen erikoisuuden siitä olisi saanut sekoittamalla joukkoon eri makuja.
Jos Charlestonista lähtee ulospäin, niin pääsee muun muassa upeille saarille ja rannoille, joista Folly Beach ja sen laituri ovat hyvä esimerkki.