Elämäni parhain melontakokemus on varmasti ollut Floridan Weeki Wachee Springs State Parkissa. Nämä puhelimen kuvat eivät kyllä tee oikeutta tälle upealle paikalle. Meillä kävi tuuri päivän kanssa, sillä sen lisäksi että olimme paikalla hiljaisimpana kuukautena, ilmestyimme joelle edellisen päivän vesisateiden jälkeen varhain aamulla, ja näiden tekijöiden yhteissummana olimme joella lähes koko päivän ihan itseksemme. Joka taas puolestaan toi sekä rauhan että eläimet esille.
Muutaman tunnin melonnan aikana näimme lintuja kuivattelemassa siipiään, pesukarhuja pesemässä käsiään, kilpikonnia lekottelemassa kannoilla, kaloja valtavissa parvissa, uskomattoman upeita ja uteliaita manaatteja sekä pikkuisen mustakarhun poikasen. Joki on suurimmilta osin metsän reunustamaa, mutta loppupäässä joen penkalla oli mökkejä, jotka olivat mielenkiintoisia katseltavia itsessään.
Melontajoen lisäksi puiston alueella on se varsinainen lähde, jonka ympärille on rakennettu vapaa-ajanviettoalue merenneito esityksineen. Lähteelle ja sen rannalle on erillinen pääsymaksu ja me ei siellä tällä reissulla käyty. Uintiin keli olisi ollut joka tapauksessa liian kylmä; tammikuun viileänä päivänä meloin villakangastakki päällä.
Melontaa varten kajakkeja saa vuokrata paikan päältä, suoraan joen vierestä, jolloin ei tarvitse miettiä kajakin kuljetusta. Kun on melonut joen pätkän läpi, perillä odottaa kuljetus takaisin lähtöpaikkaan. Aikaa joen melomiseen annetaan neljä tuntia ja tuon ajan saa helposti suoritettua, vaikka vain lilluisi eteenpäin, jos vaan ei pidä kovin pitkiä uimataukoja. Mekin pyörittiin pidemmän aikaan manaattien ympärillä niitä ihastelemassa ja aikaa jäi silti reilusti yli. Näyttäisi siltä, että nykyään kajakki pitää vuokrata netistä etukäteen. Yksilökajakin hinta on $40 ja tandemin $60. Kiva vuokraamon henkilökunta neuvoo melonnassa alkuun, ja opastavat liivien ja melan valitsemisessa.
Joessa kuljetaan virran suuntaisesti ja missään kohtaa ei ole kovaa virtausta, vaan vesi vie kajakkia hyvin rauhallisesti eteenpäin. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei melojan tarvitse olla huippukunnossa, vaan suurimman osan ajasta voi vaan istua veden vietävänä, jos ei huvita meloa. Joki on suurimmassa osassa sen verran matala, ja vesikin niin kirkasta, että pohja näkyy ja vedessä voisi hyvin seistä ilman että pää kastuisi. Puiston alueella pitää olla liivit päällä, mutta joen jatkuessa sen alueelta pois, liivitkin voi riisua. Joessa saa käydä uimassa, mutta jotenkin alligaattoreista varoittavien kylttien välissä ei huvittanut hypätä kajakista ulos.
Kun ensimmäisen kerran lähdin tien päälle kymmenen vuotta sitten, ei sen jälkeen näiltä teiltä olekaan malttanut pysyä kovinkaan kauan pois. Ja nyt, autan teitä saamaan Yhdysvaltojen reissustanne maksimaalisen huvin.