Ennen matkalle lähtemistä on mielenkiintoista tietää, miten perusasiat on hoidettu matkakohteessa. Saankin usein kysymyksiä juuri näistä jutuista, joten ajattelin koota vähän yhteen niitä asioita, joita ei välttämättä tule enää itse ajatelleeksi tuttuun maahan matkatessa.

Isot kaupat ja ravintolaketjut autoillen

Yhdysvalloissa ihmiset kulkevat paikasta toiseen kulkuneuvolla, useimmiten autolla. Jos satut löytämään kävelytien, on se varmasti suburbin, eli asuinalueen, pientareella lähinnä lenkkeilyä ja koiran ulkoilutusta varten. Kauppaan ei lähdetä kävellen, ellei asuta suurkaupungin sydämessä ja kipaista alakerran deliin. Yhtenä syynä tähän on se, että ruokakaupat ovat valtavia ja kaupunkien keskustojen ulkopuolella kauppakeskittymissä. Keskittymistä löytyy kaikki oleellinen, kuten ketjuravintolat ja yleensä parikin ruokakauppaa/tavarataloa ja lisäksi vaihteleva määrä dollari-, sisustus-, rauta- ja vaatekauppoja. Kauppojen lukumäärän riippuu siitä kuinka ison kaupungin kyljessä keskittymä sijaitsee. Osa pienemmistä kaupoista sijaitsee rivissä isommassa rakennuksessa; tämä on nimeltään strip mall. Isoimmat kaupat seisovat yksikseen valtavien parkkialueiden edessä. Päätiellä on u-käännöspaikkoja, joista pääsee kääntymään, jos sattuu ajamaan etsimänsä kaupan ohi. Ja tosiaan, jokaiseen kauppaan ajetaan erikseen. Joskus kun järjen ääni käskee kulkemaan tien toiselle puolelle kävellen, voit olla varma että sinua luullaan kodittomaksi tai harhailevaksi hörhöksi. Kun olen tehnyt näin vauva sylissäni, on minulta tultu kysymään onko kaikki ok, tarvitsenko apua, majasijaa tai muuta.

Visitor center

Tärkeiden luontoalueiden, kuten kansallispuistojen, sekä matkailun kannalta tärkeiden kaupunkien liepeillä on aina visitor center eli vierailijoille suunnattu tietokeskus. Nämä ovat usein hyvinkin mielenkiintoisiksi rakennettuja ja tarjoavat tietoa vierailtavasta kohteesta. Monesti keskuksessa on jonkinlainen näyttely aiheesta, ja esittelyelokuva saattaa pyöriä omassa teatterihuoneessaan. Paikalla on aina henkilökuntaan, jolta voi kysyä kohteeseen liittyviä tietoja ja pyytää reittikarttoja, esimerkiksi kansallispuiston patikointireiteistä. Kaupunkien keskukset yleensä esittelevät kaupungin historiaa ja heidän tarjoamissaan kartoissa on merkattuna kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Niissä nähtävyyksissä ja puistoissa kun kiertää, huomaa nopeasti että myös reiteillä on panostettu tiedonvälitykseen, sillä opaskylttejä, jotka kertovat mitä oikeastaan seisot katsomassa, on viljelty ympäriinsä.

Laiturit

Rannikolla, niin lännessä kuin idässäkin, ajeleva ei voi olla törmäämättä pitkiin laitureihin. Pier on monen rantakaupungin keskus, ja sieltä löytyy muutakin kuin vain kalastajia. Kuuluisimpana esimerkkinä tästä on Santa Monican laituri, jolla sijaitsee kokonainen huvipuisto. Muilla laitureilla on usein ravintoloita tai ainakin katselutorni. Mutta kalastajista puhee nollen, monilla laitureilla saa kalastaa ilman lupia omaan käyttöön. Ainakin Kaliforniassa ja ymmärtääkseni Etelä-Carolinassa on yleinen lupa käytössä, eli kaikilta julkisilta laitureilta saa kalastaa. Floridassa vain lisensoidut laiturit eivät vaadi kalastuslupaa ja tästä ilmoitetaan kyltillä.

WIFI

Mobiilidata on yllättävän kallista Yhdysvalloissa, jonka vuoksi se on jäänyt toistaiseksi meiltä vielä testaamatta. Olemme tulleet hyvin toimeen julkisilla wifeillä, jotka löytyy jokaisesta ketjuravintolasta. Yksi parhaimmista wifeistä on Walmartilla, jonka yhteys ylettyy parhaimmillaan parkkikselle asti. McDonaldsin ja Panera Breadin wifit eivät ole pettäneet myöskään. Muutenkin wifit ovat yleensä hyvälaatuisia ja riittävän nopeita. Sen lisäksi hotelleissa ja motelleissa yöpyvä pääsee hyötymään heidän yhteyksistään. En sitten tiedä kuinka yleistä se vielä on, että motelleissa ei olisi wifiä, koska kun se on motelliin hankittu, sitä mainostetaan isosti.

ESTA

ESTA on Yhdysvaltojen matkustuslupa, jolla saa matkustaa, mutta ei tehdä töitä. Suomi kuuluu viisumittomaan ohjelmaan, joten matkaan lähteminen on huomattavasti helpompaa. Estan saa hankittua netistä $14 (12€) hintaan ja sitä kannattaa hakea paria viikkoa, viimeistään 72 tuntia ennen lähtöä. Hassunhan tästä tekee se, että varsinaisen luvan maahan tulemiseen saa vasta Yhdysvaltojen päädyssä eli ESTA on vasta lupa nousta lentokoneeseen. Jos maahantuloviranomaiset Yhdysvalloissa on sitä mieltä, että olet epäilyttävä, joudut kääntymään takaisin kotiin. Siksi maahantuloviranomaisen jutustelu aina kuumottaa. ESTA on voimassa kaksi vuotta (tai jos passin voimassaoloaika loppuu aikaisemmin niin sitten siihen asti), mutta yhteen pötköön saa olla vain 90 päivää. Se kuinka kauan välillä pitää olla poissa on suuri kysymysmerkki, johon ei ole suoraa vastausta. Maahantuloviranomaiset tekevät päätöksen siitä näyttääkö toimintasi epäilyttävästi siltä, että teet maassa töitä. Kanadassa tai Meksikossa käymistä ei lasketa poissaoloajaksi, mutta näihin matkustaminen riittää, kun pitää näyttää, että Yhdysvalloista aikoo lähteä pois tuon 90 sisällä. Jonkinlainen todiste täytyy siis olla Yhdysvaltoihin tullessa, siitä että maasta aikoo myös lähteä, esimerkiksi lentolippu.

Kansallispuistojen portit

Kansallispuistoissa vieraillessa, sisään ajetaan puistonvartijan kopin ohi. Sisäänpääsymaksut, joiden avulla puistot pidetään kuosissa, suoritetaan joko kopissa olevalle vartijalle tai laitetaan esimerkiksi kirjekuoreen ja postilaatikkoon, jos koppi on tyhjä vartijoista. Ohjeet siitä, miten homma toimii, on aina esillä tällaisissa tilanteissa, mutta useimmiten laatikosta napataan kirjekuori, johon raha pudotetaan ja siitä repäistään mukaan lupalappu, joka laitetaan peiliin roikkumaan. Porttien jälkeen alkaa kansallispuiston alue, joka puistosta riippuen vaatii auton jättämisen porttien jälkeiselle parkkikselle, kuten Grand Canyonilla tai autolla voidaan ajaa ympäri puistoa, välillä pysähtyen väliparkkiksille, kuten Yellowstonessa.

Boardwalk

Kansallispuistojen takuusanastoa on boardwalk. Tämä kävelysilta, tai enemminkin kävelytaso, löytyy lähes jokaisesta kansallis- ja luonnonpuistosta. Hyväkuntoiset boardwalkit vastaavat aikalailla suomalaisia pitkospuita ja ne siis toimivat kävelyreitteinä puistojen läpi. Usein reitiltä ei saa hyppiä luonnon puolelle vaan boardwalkin tarkoitus on juurikin pitää luonto koskemattomana. Joskus taso on ainoa erottaja esimerkiksi alligaattorien lepopaikoista, jonka vuoksi eläinten rauhaa kannattaa ehdottomasti kunnioittaa; ne kun tietävät tasan tarkkaan missä kaiteen raja menee.

Taksit ja uberit

Taksien kyytiin hypätään yleensä pysäyttämällä taksi liikkeestä. Taksin katolla oleva valokyltti kertoo, onko taksi vapaa vai varattu; valon ollessa päällä taksi on vapaa. Tietyissä kaupungeissa, kuten Las Vegasissa, pysäyttämistä ei kuitenkaan harrasteta, vaan taksia täytyy jonottaa taksitolpalla. Lentokentillä tietysti myös jonotetaan taksialueella. Taksin voi myös tilata soittamalla, kuten usein tehdään kun lähdetään vaikkapa hotellilta lentokentälle.

Uber on todella suosittu palvelu Yhdysvalloissa ja sen tarjonta on sallittu lähes kaikkialla. Myös niissä paikoissa, jossa Uber ei ole oikeastaan sallittu, sitä käytetään. Muutamassa osavaltiossa kuten Wyomingissa sovellus ei ole lainkaan käytössä, ainakaan pari vuotta sitten. Uberiä käytetään sovelluksen kautta. Muistelisin joskus lukeneeni, että New Yorkin keskustassa liikkuessa, Uber tulee taksia halvemmaksi ruuhka-aikaan, jolloin liikenne kulkee hitaasti. Uber olisi halvempi vaihtoehto muina aikoina.